Pyhä Yrjö oli urhea ritari. Hän oli syntynyt
Kappadokiassa. Erään kerran hän saapui Libyaan, pakanalliseen maahan, joka oli
kuuluisa Troijan kaupungin ansioista. Libyassa oli suuren järven rannalla
Selena niminen kaupunki. Tuossa järvessä asui suuri ja kauhea lohikäärme, joka
tappoi paljon kansaa eikä kukaan voinut sille mitään. Kaupungin asukkaitten oli
määrä joka päivä antaa lohikäärmeelle kaksi lammasta ruoaksi. Jos he sen jättivät tekemättä, lohikäärme tappoi ja söi ihmisiä sekä puhalsi kaupunkiin
myrkyllistä usvaa, niin että ihmiset sairastuivat ja kuolivat, mikäli sitä
hengittivät. Kun sitten lampaat alkoivat loppua, annettiin lohikäärmeelle
toisen lampaan sijasta yksi ihminen päivittäin. Tuo onneton arvottiin ja
arpajaisten säännöt oli tehty sangen ankariksi. Se, jolle arpa lankesi ei
saanut asettaa itselleen sijaista, vaan hänen täytyi itse olla uhri.
Niinpä erään kerran tapahtui, että arpa osui kuninkaan tyttärelle, hänen ainoalle lapselleen. Kuningas tuli hyvin murheelliseksi ja tarjoutui ostamaan tyttärensä vapaaksi kullalla ja hopealla sekä antamalla puolet valtakunnastaan.
Mutta kansa vihastui ja huusi:
”Kaikki meidän lapsemme olet antanut lohikäärmeelle tämän itse asettamasi lain perusteella. Siksi sinun tulee pitää se, tai poltamme sinut taloosi.”
Silloin kuningas pyysi kahdeksan päivän lykkäystä ja pitkän suostuttelun jälkeen kansalaiset antoivat sen hänelle. Kun kahdeksan päivää oli kulunut tuli kansa kuninkaan luo ja pyysi häntä luovuttamaan tyttärensä lohikäärmeelle. Niin antoi kuningas pukea tyttärensä parhaimpiinsa ja määräsi että kultakruunu tulee asettaa hänen kutreilleen.
Tämän tapahduttua lausui kuningas suruissaan itkien tyttärelleen:
”Rakas tyttäreni, olin suunnitellut saavani naittaa sinut kunniaa ja ylpeyttä tuntien jollekin mahtavalle kuninkaalle, mutta nyt minun täytyy antaa sinut kauhean lohikäärmeen ruoaksi. Voi minua, että minun täytyy kokea tämä päivä.”
Koko hovi itki ja valitti. Ja niin erotettiin tytär isästään ja vietiin järvelle kunnes lohikäärme tulisi ja söisi kuninkaan tyttären suihinsa.
Mutta tytön seistessä yksin ja onnettomana ratsasti urhea ritari Pyhä Yrjö paikalle. Yrjö ihmetteli suuresti tytön murheellisuutta ja sanoi:
”Arvon neito, mitä merkitsee, että seisot täällä yksin, suruisena ja itkien?”
Neito vastasi:
”Ratsasta pian pois, jalo nuorukainen, jos haluat säilyttää henkesi!”
Ritari vastasi, ettei hän aio paeta ennenkuin tietää, mitä hänen tulisi paeta.
Neito jatkoi:
”Tuosta järvestä
tulee kauhea lohikäärme, joka syö minut, niinkuin se on tehnyt jo monelle
ihmiselle. Oi ratsasta tiehesi, sinä ylpeä nuori mies! Minua ei auta, jos
tähteni menetät henkesi.”
Ritari lausui:
”Jalo neito, ällös pelkää, autan sinua Herrani Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Sillä aikaa kun he näin puhuivat neidon epäillessä, ettei nuorukainen kykenisi tuhoamaan lohikäärmettä, nousi lohikäärme merestä, vihaisena ja kauhistuttavana, niin että neito pedon nähdessään miltei pyörtyi silkasta kauhusta.
Mutta Pyhä Yrjö teki ristinmerkin ja ratsasti kohti kohikäärmettä ja iski keihäänsä lohikäärmeen kaulan läpi. Sitten hän lausui neidolle:
”Tule nyt Herramme Jeeskuksen kristuksen nimessä ja sido vyösi lohikäärmeen kaulan ympärille.”
Neito teki työtä käskettyä ja kuljetti lohikäärmeen perässään kaupunkiin kuin kesyn koiran. Kun kansa näki kohikäärmeen tulevan, se pötki pakoon.
Silloin Pyhä Yrjö huusi ja pyysi heitä pysähtymään sanoen :
”Älkää pelätkö. Jumalan avulla ei mitään pahaa tule teille tapahtumaan. Meidän Herramme on lähettänyt minut tänne, jotta voisin pelastaa teidät lohikäärmeeltä, mikäli haluatte uskoa häneen ja antaa kastaa itsenne.”
Pian Pyhä Yrjö surmasi lohikäärmeen. Niin kuningas ja kaikki kansa antoi kastaa itsensä ja he tulivat kristityiksi. Siellä kastettiin 20 000 miestä, lisäksi naiset ja lapset. Lohikäärme oli niin suuri, että tarvittiin neljä paria härkiä vetämään peto pois kaupungista. Kuningas tarjosi Pyhälle Yrjölle kultaa, hopeaa sekä arvokkaita aarteita, mutta hän ei halunnut niitä ottaa vaan pyysi antamaan ne köyhille. Niin voitti Pyhä Yrjö lohikäärmeen ja tappoi sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sen jälkeen hän koki marttyyrikuoleman Jumalan tähden.
Niinpä erään kerran tapahtui, että arpa osui kuninkaan tyttärelle, hänen ainoalle lapselleen. Kuningas tuli hyvin murheelliseksi ja tarjoutui ostamaan tyttärensä vapaaksi kullalla ja hopealla sekä antamalla puolet valtakunnastaan.
Mutta kansa vihastui ja huusi:
”Kaikki meidän lapsemme olet antanut lohikäärmeelle tämän itse asettamasi lain perusteella. Siksi sinun tulee pitää se, tai poltamme sinut taloosi.”
Silloin kuningas pyysi kahdeksan päivän lykkäystä ja pitkän suostuttelun jälkeen kansalaiset antoivat sen hänelle. Kun kahdeksan päivää oli kulunut tuli kansa kuninkaan luo ja pyysi häntä luovuttamaan tyttärensä lohikäärmeelle. Niin antoi kuningas pukea tyttärensä parhaimpiinsa ja määräsi että kultakruunu tulee asettaa hänen kutreilleen.
Tämän tapahduttua lausui kuningas suruissaan itkien tyttärelleen:
”Rakas tyttäreni, olin suunnitellut saavani naittaa sinut kunniaa ja ylpeyttä tuntien jollekin mahtavalle kuninkaalle, mutta nyt minun täytyy antaa sinut kauhean lohikäärmeen ruoaksi. Voi minua, että minun täytyy kokea tämä päivä.”
Koko hovi itki ja valitti. Ja niin erotettiin tytär isästään ja vietiin järvelle kunnes lohikäärme tulisi ja söisi kuninkaan tyttären suihinsa.
Mutta tytön seistessä yksin ja onnettomana ratsasti urhea ritari Pyhä Yrjö paikalle. Yrjö ihmetteli suuresti tytön murheellisuutta ja sanoi:
”Arvon neito, mitä merkitsee, että seisot täällä yksin, suruisena ja itkien?”
Neito vastasi:
”Ratsasta pian pois, jalo nuorukainen, jos haluat säilyttää henkesi!”
Ritari vastasi, ettei hän aio paeta ennenkuin tietää, mitä hänen tulisi paeta.
Neito jatkoi:
”Tuosta järvestä
tulee kauhea lohikäärme, joka syö minut, niinkuin se on tehnyt jo monelle
ihmiselle. Oi ratsasta tiehesi, sinä ylpeä nuori mies! Minua ei auta, jos
tähteni menetät henkesi.” Ritari lausui:
”Jalo neito, ällös pelkää, autan sinua Herrani Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Sillä aikaa kun he näin puhuivat neidon epäillessä, ettei nuorukainen kykenisi tuhoamaan lohikäärmettä, nousi lohikäärme merestä, vihaisena ja kauhistuttavana, niin että neito pedon nähdessään miltei pyörtyi silkasta kauhusta.
Mutta Pyhä Yrjö teki ristinmerkin ja ratsasti kohti kohikäärmettä ja iski keihäänsä lohikäärmeen kaulan läpi. Sitten hän lausui neidolle:
”Tule nyt Herramme Jeeskuksen kristuksen nimessä ja sido vyösi lohikäärmeen kaulan ympärille.”
Neito teki työtä käskettyä ja kuljetti lohikäärmeen perässään kaupunkiin kuin kesyn koiran. Kun kansa näki kohikäärmeen tulevan, se pötki pakoon.
Silloin Pyhä Yrjö huusi ja pyysi heitä pysähtymään sanoen :
”Älkää pelätkö. Jumalan avulla ei mitään pahaa tule teille tapahtumaan. Meidän Herramme on lähettänyt minut tänne, jotta voisin pelastaa teidät lohikäärmeeltä, mikäli haluatte uskoa häneen ja antaa kastaa itsenne.”
Pian Pyhä Yrjö surmasi lohikäärmeen. Niin kuningas ja kaikki kansa antoi kastaa itsensä ja he tulivat kristityiksi. Siellä kastettiin 20 000 miestä, lisäksi naiset ja lapset. Lohikäärme oli niin suuri, että tarvittiin neljä paria härkiä vetämään peto pois kaupungista. Kuningas tarjosi Pyhälle Yrjölle kultaa, hopeaa sekä arvokkaita aarteita, mutta hän ei halunnut niitä ottaa vaan pyysi antamaan ne köyhille. Niin voitti Pyhä Yrjö lohikäärmeen ja tappoi sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sen jälkeen hän koki marttyyrikuoleman Jumalan tähden.